Joko tunnen kaiken
tai en mitään

Keskipolkua suoraa en halua astella
se on tylsä ja liian tasainen

Kivien karkeat pinnat kertovat enemmän
kuin turhuuksien asfaltit

Pompin mieluummin kuralammikoihin
läikytän vettä
jotta muurahaiset voivat kantaa pisaroita koteihinsa

YHTEISKUNNAN SANOITTAJAT

Kuulut aina siihen pieneen porukkaan / jota vähemmän kuunnellaan / kuunnellaan /

mutta joilta kuitenkin eniten joustoa odotetaan / ensin toivotaan / lopulta vaaditaan /

vaikka puhuisit tuhat kertaa / jonkun toisen ääni aina kauemmas kantaa / saa itsensä enemmän kuulumaan / ja olet hiljaa taas / äänetön nurkassa /

Mietit onko hiljaisuus vai huuto / se joka enemmän syrjii ja tappaa / syrjii ja tappaa / Kuka oikeudet puhumiseen omistaa / kuka saa sanoa kun pahalta alkaa tuntumaan / tuntumaan /

Kenellä on vastuu että jokaisen puhe kuuluu ja kantaa / että jokainen otetaan tosissaan /

Et ole sanaton etkä turha / et ole vain pieni pölyhippunen yhteiskunnan jaloissa / sulla on ajatukset ja tunteet / elämän pienet ja isot murheet /

et ole sanaton et turha / etkä mielipiteitä vailla /

Ne jotka eniten ääntä yli muiden pitää / heillä on vähiten sanottavaa / ja eniten kuunneltavaa /

Antakaa kaikkien puhua / tulla oikeasti kuulluksi / oikeasti kohdatuksi / ilman että jyrätään toisen kokemukset ja mielipiteet palasiksi / opetellaan uudestaan olemaan haavoittuva ihminen haavoittuvalle ihmiselle.

AUTISMIVALLANKUMOUS VOL 1

Et sä voi mua häkkiin sulkea/ mun ajatuksia estää lentämästä / sanojani hiljaiseksi sitoa /

Olen ihminen kuten sinäkin/ olen elävä olento/ outolintu joka kaipaa vapautta olla/ vapautta lentää yön kuutamolla/ vapautta sanoa miltä tuntuu/ miltä tuntuu/

Usein mietin mihin mä kuulun/ mihin saan sanani istuttaa / kenen viereen voin hauraana auki mennä istumaan/ ilman että maailma taas kauemmas pakenee/ pakenee/

Ottaako yhteiskunta mut vihdoin syliin ja ymmärtää / avaa ennakkoluulojen ovet auki/ ottaa jokaisen vastaan/ niin että kukaan kulkija ei yksin jää.

ITSEVARMUUDEN KARKIT

Mihin jäi sun itsevarmuuden karkit/ kun niitä muille kaduilla jaettiin/ kaduilla jaettiin/ yritit ottaa omasi kuten muutkin/ kuten muutkin/ mutta jäit taas yksin/ jäit taas ilman/ jäit taas ilman/

Olisiko työkalupakin korjaussarjassa/ jotain millä kaikki elämäsi epäkohdat pystyy korjaamaan/ paikkaamaan/ kasaan parsimaan/ vai jäätkö aina yksin portin pieleen seisomaan/ tyhjyyteen katsomaan/ tyhjyyteen katsomaan/ kun muille karkkia taas jaetaan/

siirryt keskelle katua / keskelle katua huutamaan/ katsot uskaltaako joku sinuun päin katsoa / sinuun päin katsoa / vetää sut sivuun ajoissa/ antaa sun vihdoin yrittää/ vihdoin yrittää/ päästä mukaan itseymmäryksen ympyrään/

antaa avaimet käsiisi/ avaimet joilla itsetuntemukset auki avataan/ auki avataan/ jotta löydät omasi taas/ omat itsevarmuutesi uudestaan/

Tai ehkä jopa ekaa kertaa/ ehkä jopa ekaa kertaa et joudu mitään vaatimaan/ vaatimaan/ vaan kaikki karkit sulle suoraan syliin annetaan/

eikä tarvii kun kevyesti hengittää/ kevyesti hengittää/ et seuraavan kulman takana ala enää itseäsi epäröimään/ epäröimään/ olet nyt ensimmäinen jonossa/ itsevarmuutesi karkkijaossa/

ja otit kaiken.

YHTEISKUNNAN OVET

Ei savua ilman tulta
ei tulta ilman kipinää
kuka tän palon uudestaan aina sytyttää
kuka uutta vihaa keskellämme synnyttää
saa raunioita ihmismieleen syntymään


Ikkunoista tuulee sisään yhteiskunnan kylmät katseet
nuo ahtaat aatteet
katso kun viima eilisen päivän lehtiä lattialla pyörittää
ei ole ehjiä kattoja jokaisen yllä
ei suojaa joka iltaisin saa huomista
odottamaan
odottamaan
joka hetki joku jossain joutuu samaan tuleen aina makaamaan
väsymyksen alle kaatumaan


Kuka nostaa huterat mielet
huterat mielet esiin lämpimään
päästää sisään yhteiskunnan ovista
juuri itsenään juuri sopivana
ilman pääsyvaatimuksia yhteiseen
pöytään
jotta voi vihdoin uusia mielen koteja rakentaa ja löytää
uutta huomista odottaa
kun on toivoa tulevaan

Jos hukuttaudun itseeni
kuka minut pystyy löytämään
saatatko sinä minut kotiini
ja pyydät mua tähän hetkeen pysähtymään

Jos nostan itseni pinnalle
kuka antaisi minun kellua vapaana
saanko ajatukseni auki muiden rinnalle
jotta voin seistä itseni edessä rohkeana

Mä vedän ilta-auringon säteet puoleeni
sukellan syvään ajatusten avaruuteen

Mä herkistyn näihin omiin tunteisiini
väreilevät energiavirtaukset päässäni kuulen

Jos sanat ja lauseet voisivat tanssia
ne kreisibailais mun aivoissa

On olemassa mietteitä vanhoja ja uusia
tanssilattia täynnä villiintyneitä tarinoita
levällään mun alitajunnassa

Pysähtyneitä ovat hetket
joissa ajatukset muodostavat siltoja haaveille
juoksevia ovat hopeiset kosket
joissa elämän vedet virtaavat

Aitoja ovat hiljaisten kuiskaukset
vuorten huipuilla
keinotekoisia ovat ahneiden huudot
vastarannoilla

Eksyneitä ovat ne
jotka haluavat löytää päämääräänsä
ilman askelia
ilman matkoja läpi sielun peltojen

AUTISMIVALLANKUMOUS VOL 2

Kun et jaksa enää esittää/ itseäs ja haaveitas vesittää/ et olla jotain vähempää/ nyt on aika nousta/ nousta kertoo/ kertoo että tää on kaikkien maapallo/ eikä se pyöri yhdenlaisilla aivoilla/ yksillä ajatuksilla/ yksillä näkökulmilla/

Tää on autismivallankumous/ moninaisuuden huuto! / ja kaikkien sorrettujen maahan poljettujen sielujen kapina! /

Nyt on meidän vuoro!

Pieni hetki
täynnä ajatuksen lentoja
on parempi kuin suuri elämys
ilman ajatuksia

MAAILMAN HUUDOT
joskus elämä häikäisee
niin että en näe itseäni
Joskus ihmismassan huudot
henkiset meluvallit läpäisee
niin että en kuule sisintäni

Silloin sisääni sulkeudun ja käperryn
koska muuten liikaa maailmasta hämmennyn
Otan naamarit pois kasvoiltani ja todellisella luonteellani teille näyttäydyn

Se saa luvan riittää
kun parhaansa yrittää
ja kuuntelee sydäntään

Voi kunpa tämä monimutkainen yhteiskunta
antaisi meidän olla välillä yksinkertaisina
välillä palasina
välillä heikkoina
jotta saataisiin olla aitoina
ja silti istua kaikki saman korkuisilla elämän tuoleilla

Olen aina ilman päämääriä matkalla
mun ajatuksia kun ei ole luotu pysähtymään
saatan tuijottaa pitkään en mihinkään
silti olen käynyt jo kaukana ulapalla
jopa maailman toisella puolella

se mikä ei ole pysäytettävissä
jatkaa aina matkaansa omilla ehdoillaan
ja näin sen pitääkin olla
siitä syntyy luovuus

AVAAT MINUT

Rämmin jatkuvassa suossa,
ajatukset juuttuneena maassa.
revin oksat pois juuriltaan,
huudan jumalan selän taa.

Nostan kädet pystyyn, antaudun.
taas jälleen kerran sulkeudun.
Etsin tilaa jossa hengittää,
vetää keuhkot täyteen elämää.

Avaa minut pois tästä solmusta,
kieroksi vääntyneestä mutkasta
sydämen päällä.
Avaa minut pois tästä tuskasta,
mitä minuun jää jos en uskalla elää.
avaa minut.. !

Joskus on pakko saada huutaa,
antaa tilaa itseään muuttaa.
Muuten voi alkaa kaduttaa,
jos alkaa hiljalleen katoamaan.

Ei itsestä kaikki riipu vaikka niin sanotaan.
ei kipuun aina totu, se silti satuttaa ja saa maahan makaamaan.

Tahtoisin paljon sanoa,
enkä tunteita patoa.
Vaikeus on tasapainottaa jo olemassa olevaa,
mutta silti antaa tilaa syntyä uudestaan.

YÖN KATSE

Niinä unettomina öinä
joina en saa unta
Joudun itseni kohtaamaan
Pelko asuu sängyn alla
se tulee öisin päälleni asumaan

Katuvalot ohueina valoviivoina
verhojen raoista silmiini häikäisee
Kuu kääntää kasvonsa kohti minua
ja syvään tuijottaa
kunnes aamu askel askeleelta valkenee

Yön rohkeat liskot vaihtuvat
epävarmoihin mielikuvitukseni pyörteisiin
en saa kiinni niitä
ne karkaavat järjen tieltä
näyttävät minua enemmän eksyneiltä

Käteni kurottaa seisovaan pimeyteen
etsien rohkeutta uuteen huomiseen
Hennot kolaukset talon nurkissa
ovat vain keijujen koputuksia
ja menneisyyden aaveet tanssivat kaukana
mielikuvitukseni toisella laidalla

Ikä on vain numero sanotaan
juu tosiaan
ei se kerro mitään mun mielen todellisuudesta

Mä olen yhä kuin riemun levoton lapsi
joka löytää uusia kauniita päivänkakkaroita
kukkakedon keskeltä

Tosin enemmän löytöjä teen nykyään itsestäni
kuin maailman ääreltä
ja se tekee elämästäni
villiä ja ihmeellistä

Vaikka välillä väsymys painaa
mielikuvitus lämmittää sieluni
jos ulkona paleltaa

Olen kuin sokkeloinen juurakko
korpimaassa
jossa mieli vaeltaa läpi sammaleista metsämattoa

Olen kuin navakka tuuli kaukana satamasta
joka puhaltaa ajatusten myrskyllä
laivoilla kohti mielikuvituksen aarresaaria

Mun haaveista voisi rakentaa kokonaisen kylän tai maan
pilkkoa todellisuus syrjään
pihan perälle odottamaan

Voisin siirtää arkiset tylsyydet kompostiin maatumaan
harmaat muruset pyyhkiä harteilta
pois inspiraation tieltä
ettei pääse mieli tukehtumaan

KAARNALAIVAT

Sä avasit oven maailmankaikkeuteen
Pudottauduit alas
jotta näkisit yön ensimmäiset tähdet
jotta näkisit kasvojesi heijastuvan peilityynelle
järven pinnalle

Laitoit kaarnalaivat kaislikkoon odottamaan
sitä hetkeä kun tuuli hengittää
vaikka et eteesi nää
et pelkää enää yön pimeää

Kuiskaukset kaikuvat lautaseinistä
huudot nurkkiin piiloutuu
Ikkunoihin huurteisiin piirrät sormillasi uljaita kotkia
tahdot nähdä kuka edessäsi seisoo
kuka pyyhkii pöytäsi puhtaaksi
laittoi päivänkakkaroita särkyvään maljaan

Älä jäädytä ilmaa ympärilläsi
pue päällesi rohkeus
Ole enemmän kuin olemassa
itseäsi vastarannalla aina yksin vastassa

Laitoit kaarnalaivat kaislikkoon odottamaan
sitä hetkeä kun tuuli hengittää
vaikka et eteesi nää
et pelkää enää yön pimeää

Aamu silittää poskiasi punertamaan
rakastelee uuteen päivään
Kaarnalaivoja kotkan höyhenet purjeina liikuttaa
pysähdyt maailmankaikkeutta katsomaan
tähän jää
jää hetkeksi olemaan
kunnes alkaa uusi ovi taas avautumaan

TUNTEELLA JA ASENTEELLA

Sä voit olla kuka vaan
ei sun tarvii mitään todistaa
Jos muut alkaa sulle valittaa
sanot että sulla on parempaakin kuunneltavaa
On olemassa muiden hetkiä
mutta sun hetket ovat sun retkiä

Tunteella ja asenteella
nostat leuan ylös ylpeänä
Et pidä itseäsi tyhmänä
vaan olet kultaa ja timanttia
Olet hiomaton etkä halua itseäsi kiillottaa
aitoutta kun ei tarvitse alkaa piilottamaan

On vuoria
on muuria
sun ei tarvitse niitä ylittää
Sä sun voimavarasi tunnistat
ja sen mukaan elämässä ponnistat
Jos meet matalista aidoista
se kertoo sun mielen taidoista

Odotat aina jotain
seisonut oot tuhansia kertoja tässä
elämän kysymyksiä kysymässä
Edessäsi pysähtyy aika
heinänkorsi hiljaa taipuu
maailmankaikkeus nukkuu
Avautuu silmäsi rohkeuteen
kaiken mitä teet
teet itsesi eteen

Voin kertoa sulle mielenkiinnonkohteistani
iltaan asti
kyllästymättä vaikka sä kyllästyisitkin

Kaikkea ja kaikkia
mä ymmärrä en
mutta siinä se elämän
uteliaisuus ja mystisyys piileekin
eilen
nyt ja huomennakin

Väärät kengät on sun jaloissa
sä seisot vastapuolen valoissa
ei ehdi hengittämään oikein
kiire tuntuu kahleena palleassa

Kun maailma pyörii pyörii
et pääse sen kyytiin kyytiin
toisaalta et ees haluu
ees mahtuu sinne minne muut pyrkii

Yhteen massaan muovautuneiksi
kasaksi kasvottomia kasvoja
ilman omia tahtoja
kahlaa kansa samoja polkuja
roikut oman onnesi nojassa

itsevarmuutesi rippeiden kahvassa
ja toivot parempaa
toivot jotain aidompaa
joka toisinaan sattuu ja koskettaa
saa elämän elämältä tuntumaan

LASIMALJAKOT

Tyhjästä pöydästä
on helpompi luoda jotain uutta
luoda itseään uudelleen

Älä lopeta ja lähde pois
älä aseta liinoja pöydälle vielä
etsi pintanaarmut ja anna niiden näkyä

Aseta lasimaljakoita keskelle
siihen kohtaan mihin auringon valo
aamuisin osuu
Katso kuinka huoneesi täyttyy kimalluksesta
ja hopeinen pöly hiljaa takaisin pinnoille laskeutuu

Anna periksi vain eiliselle
anna lasimaljakon särkyä
jos se estää näkemästä huomista

RAKASTAN ITKEÄ

Rakastan itkeä
Mulla on lupa mun surut pois kitkeä
Rakastan itkeä
Ei aina tarvitse olla niin pirun sitkeä

Hymyt voivat kätkeä sisäänsä monia huutoja
epävarmuus katsoa ulos ikkunasta
Joskus ei ole poltettuja siltoja
jos niitä ei ole uskaltanut rakentaa
Seisoa vaan tyhjyydessä
missä ei mitään aikaan saa

Rakastan itkeä
Puhdistaa murheita
isoja ja pieniä
Rakastan itkeä
Antaa myös ilonkyyneleiden poskilleni vieriä

Kaikki kulkevat kapeita polkuja
kohti tuntematonta
Toiset käyvät enemmän eksymässä kiertopoluilla
On parempi hetki kahlata suossa
tuntea kun pohkeita pakottaa
Hengästyä elämästä
Antaa itsesi tämä vaellus voittaa

Rakastan itkeä
Kun epävarmuus kavalana yrittää mieleen iskeä
Rakastan itkeä
Pakahtua
kun uskallan seisoa sanojeni vierellä

Paljon pohtiva ihminen
hakee ympäröivän maailman lisäksi
oman aivojensa arkistosta aiheita ajattelemiseen

Paljon pohtiva on myös paljon kysyvä
ja paljon kysyvä on paljon utelias
utelias ajatuksille
avoin uusille haaveille ja innostumisille

Kuulen paljon
vaikka en aina näe
Näen paljon
vaikka en aina kuule

Tunnen kaiken kovasti
vaikka en ilmeilläni
aina sitä osaa näyttää
Puhun paljon tai hiljenen
jos mua jännittää

Tuon yksityiskohtia ihmisten lähelle
Kerron
että karu voi olla kauneutta kaunimpaa

Ojennan uusia näkökulmia
ohikulkijan kämmenelle

Voin kertoa sulle
mielenkiinnonkohteistani iltaan asti
Kyllästymättä vaikka sä kyllästyisitkin

Kaikkea ja kaikkia
mä ymmärrä en
Mutta siinä se elämän
uteliaisuus ja mystisyys piileekin
Eilen
nyt
ja huomennakin

MUN UNIVERSUMI
Kasattuja ja sotkuisia unelmia
suuria violetteja ajatuksia
jotka tanssivat painovoimattomissa
mielensopukoissa
Kaarevia ja kiemuroisia haaveita
kymmeniä tajunnan punaisia lankoja
jotka vaeltavat ulos
kun tunteet on vihdoin sanoitettavissa

Mun on vaikea selittää sulle
miltä mun universumissa näyttää
mun on vaikea kuvailla sulle
miltä tuntuu
kun mielikuvitus elämän täyttää

Kun suljen silmät
näen kaiken kuin elokuvissa
Kun avaan silmät
olen edelleen siellä jossain
mun universumissa

Näen yksisarviset laitumella
ja kauriit avaruudessa
jos tahdon näin
Voin siirtää itseni
rauhalliseen peltomaisemaan
jos ulkomaailma on kaaoksessa
Enkä tiedä mitä on edessäpäin

Todellisuus on tylsää suoraa tietä

Luonnolla on paljon ihmeellisiä voimia ja taikoja
luonto pitää ihmisiä samanarvoisina
rankkasade ja myrsky kastelevat ja riepottelevat
yhtälailla laitakulkijan kuin maailman johtajat

Luonto antaa tilaa olla sellainen kuin on
se ei kysele
saman kuun ja auringon alla
me kaikki olemme yhtä haavoittuvia ja vahvoja

Ei kannata tavoittaa tähtiä tai puiden latvoja
riittää kun löytää omat tavoitteensa

Ja joskus tavoitteet ovat puun juuristossa tai sillä alimmalla oksalla

Aito keskinkertaisuus toimii paremmin kuin epäaitous huipuilla

KIILTÄVÄ PINTA

Joskus olen vain kiitävää pintaa
pintaa johon et saa sanojasi raaputtaa
Tahdon olla jotain paljon syvällisempää
mut ne on niitä juttuja
mitä et tuu koskaan näkemään
ehkä hyvä niin

Vaikka ymmärrän
että kerran täällä vain eletään
ja olis hyvä olla osa jotain näkyvää
Mutta rakastan olla jotain muuta kuin aina särkyvää
Olla sielultani ikuisesti kestävää
sitä se on
elämää

Osa minusta on hallittua kaaosta
kasa punaisia lankoja
naruja umpisolmuissa
Osa minusta on sekavaa hulluutta
pientä selittämätöntä sekoilua
jota ei voi väistää
väärinpäin kiertää
en tahdo olla jotain mitä pitäis vain vähän käsittää
jos on mahdollisuus mut kokonaan ymmärtää

Energiakentät tanssiin mun ympärillä
en tahdo antaa puolikasta
olla puoliteholla
antaa aurojeni haalistua
seistä järkevyyden ja hulluuden rajoilla
Parempi olla sisäisesti elossa
antaa ajatusten riehua
raivota ja olla tulessa
Antaa itseni kastua kaatosateessa
koska tiedän
että en ole tehty sokerista
en lakkaa olemasta
Olen rakennettu unelmista
universumin rakkauksista

Poimi itsetuntoja tienvarsilta
kerää käsiisi kimppu onnistumisia
Kitke heikkoudet maasta pois kuolemaan
et niistä mitään hyötyä kuitenkaan saa
Niitä joku aina uudestaan istuttaa

Mutta älä välitä
vaan katso vaan kukkasii
ota niistä kii
ne on sun vahvuuksii
ne on sun vahvuuksii!

Olen ajatuksissani sotkuissa
en ole imuroinut mieltäni
en ole lakaissut pölyjä pois aivoistani

Onko tänään siivouspäivä
järjestänkö järkeni?

Vai kuvittelenko olevani muukalainen kaukaa avaruudesta
otus toiselta planeetalta?

Kyllä!
Olen mieluummin epäjärjestyksessä kuin järjestyksessä
Se on mielenkiintoisempaa!

MINÄ KIRJOITAN

Jos kirjoittaisin sateesta
kirjoittaisin kuinka kevyeltä tuntuvat
keijujen ilon kyyneleet olkapäällä
Ja kuinka raskailta tuntuvat ne sateet
joita surullinen pilvi itkee
kun aurinko kääntää sille selkänsä

Jos kirjoittaisin avaruudesta
kirjoittaisin kuinka ihailen
sitä kaunista kaikkeutta
joissa miljardit tähdet kelluvat loistaen
ja huutavat salaisuuksiaan öisin sille joka niitä katsoo

Jos kirjoittaisin sinusta
kirjoittaisin että en tiedä mistä aloittaisin
enkä tiedä koska lopettaisin
Olet paksu kirja
jonka sivuilla katsot minua
ja kerrot kauniita sanoja

kirjoitan siis siitä
kuinka sanat löytävät minut
syöksyvät lintuparven lailla alitajuntaani

Kirjoitan siis siitä
kuinka vähän järjellä on luovuuden kanssa tekemistä
enkä ole tänäkään vuonna järkevämpi
vaan luovasti viisaampi

Tartutaan mieluummin hetkiin
kuin odotuksiin
koska niistä on helpompi pitää kii
Katsotaan mieluummin kaikki kortit pelissä
koska minä olen juuri nyt tässä
enkä pidä enää menneistä kii

Kaikki on kaunista
jos oikein katsoo
Rumuus asuu vain ihmisten sanoissa
Tee välillä niin kuin sydämesi tahtoo
niin tunnet olevasi varmasti elossa
Etkä enää itseltäsi piilossa

Olet itsesi kanssa monimutkaisessa suhteessa
Kiinni liimaantunut ihoon kuin vanhaan kukkatapettiin
etkä pääse pakenemaan

Neljän seinän sisällä kasvaa kitkemätön itsekriittisyys
ovi outoon puolivalmiiseen maailmaan
jossa ei asu pysyvyys
ei asu pysyvyys

Silti jokainen solu aivoissa koittaa piiloutua
maton alle paeta
etsiä tasaisia alustoja
alustoja joissa järjen multaan voi istuttaa

Mutta sinä haluat vain leikkiä
et paikoillasi istua
maatua

OLEMISEN KEVEYS

Välillä on niitä päiviä
kun mitään ei aikaiseksi saa
Apaattisia mielen hetkiä
joita eniten sun omat varjot tummentaa

Tarvitseeko ihmisen antaa aina parastaan
Vai voisiko aitaa joskus hieman madaltaa
jotta elämää ei tarvitse alkaa suorittamaan

Riittää että on vaan

Joskus perkeleet ja pirut
ovat sun parhaita ystäviä
ne potkivat alitajunnan syviä virtoja liikkeelle

Ei laimeasta mielen liemestä
saa edes kylmiä väreitä
ei edes laulunsanoja tyhjille papereille

Joskus maailma näyttää paremmalta sohvan nurkasta
joskus laiskuus synnyttää parhaimpia ajatuksia

Olemisen keveys
Sitäkö se on?

ONNELLISUUDEN OLEMUS

Se joka hiljaa ylistää itseään
päästäen tunteet vierelleen
On täydellisyydestä seuraava
on rakkauden ikuinen kantaja

Se joka etsii liian korkealle lentäneet
herättää sammalten alle vajonneet
On tuomituista puheista totuuden etsijä
on läsnä näkymättömässä rannassa

Toinen pala korvaa lohjenneen särön
pelko sanomaton tyhjyys kunnioittaa elämää
Vahvuus asettaa rajat tukahtuneelle
ja ilo onnellisuuden lähde peilaa valoa.

Se joka sotkee taivaanrannan värit
maalaa uuden purppuraisen taulun
On vihdoin vapaa olemisesta
on valmis riisumaan kateellisuuden

Paljon olen kävellyt ja etsinyt
varojeni taakse huudellut
Auringon loisteesta häkeltynyt
Enkä lopulta ole enää itseäni kuunnellut

Kuoppiin askeleeni ovat vajonneet
kun elämä on monimutkaiseksi käynyt
Rankkasateet ovat tyhjän takkini kastelleet
silti kotiovelleni olen aina löytänyt

Olen arvoitus
Olen palapeli
joka ei koskaan halua tulla valmiiksi

Mitä mielenkiintoista on tulla täysin kokonaiseksi ja ehjäksi?
Kun on sopivasti epätäydellinen
on aina jotain lisättävää
etsittävää
seikkailtavaa
ja ihmeteltävää

Olen pienistä hetkistä koostuva ajatustenrykelmä

Olen joki
joka virtaa loputtomasti
kohti tuntematonta

PARAS VERSIO MINUSTA

Tein paljon itseni vuoksi
kuortani hieman avasin
Lisääntyvää rohkeutta
olen saanut tulokseksi
ja itsetuntoa
sen huomasin

Olen tuonut hullut puoleni pöytään
heittänyt osan arkuudesta nurkkaan
Kuin Feeniks lintu
alkanut uudesti syntymään
vaistoni vievät oikeaan suuntaan

Paras versio itsestäni haluan olla
lopettaa turhat latteat vähättelyt
Aina on helppo olla pelkkä nolla
jos ei ole koskaan ennen sädehtinyt

Kulunut vuosi on pukenut päälleni
vihdoin kimallusta
myötätuuli puhaltanut selkääni
Olen löytänyt voimaa metsäkeijuista
ja runosieluista
saanut suuntaviivoja elämääni

LASILINNUT

Ympärilläsi pyörivät lasilinnut
ne hetken lentävät
sitten maahan siivet katkeaa

Ylös pyrkivät katse kohti taivasta
vaikka siivet kanna ei
sydän kantaa haavoittuneet kotiinsa

Suojamuurikin voi sortua
jos perustukset lahoaa
Tarvitaan kantavia sanoja
jotka viereesi istutetaan

Vaikka huoneessa on hiljaista
ulkomaailma huutaa
Vaikka kaduilla ei näy enkeleitä
voi elämä olla juhlaa
Kuulkaa sanattomat sanat ja äänettömät äänet
nähkää hymyjen takaiset tuskat ja saveen painautuneet toivon jäljet

Heitämme itsemme turhuuteen josta ei tahdo päästä irti
Tahtomattamme tyydymme tähän hetkeen
Kuinka osaisimme repiä ajatukset rikki
koska päätämme että – nyt mä sen teen!

OUTOLINNUT

Yön hämärästä hiipivät mustat säkeet kaikuu
ne seinistä toisiin sinkoaa ja hiljalleen haihtuu
Yhä uudestaan ja uudestaan ne tulevat
yhä uudestaan ne laittavat pääni sekaisin

Outolinnut lentävät kovaa ja korkealla
ne kurottautuvat sisään korvasta
Outolinnut lähtevät vain asennetta vaihtamalla
huuhtomalla kaiken pahan pois vuotavasta haavasta

Jos pahalle antaa valtaa
se ei anna rauhaa
se sekoittaa
riehuu ja melkein itsensä hautaa
Hyvyyden taito on hankalampi itselleen
opettaa
ollakseen paras
täytyy osata itsesääli lopettaa

Tää on mun huvipuisto
ajatukseni pyörivät kehää maailmanpyörässä

Tää on mun huvipuisto
törmäysautolla kovaa kohti järkeä aikuisuuden illuusiot alkaa lopulta särkyä

Tää on mun huvipuisto
elämän vuoristoradan kyydissä aivoni tuulettuu

Tää on mun huvipuisto ei tylsyys paina mieltä ja arki unohtuu

Tää on mun huvipuisto
ei jalat pysy maassa
kun pää pysyy pilvissä…

Olen itseni pahin vihollinen
olen itseni paras ystävä
Minussa on sisällä maailmankaikkeus
Pieni yhteiskunta, josta käsin huudan ulos

Olen itseni rakastaja
joka avaa intohimon haavat uudestaan
Altistaen kaiken minussa tuntemattomaan
yhä uudestaan
Kuin jäisin punaiseen tuleen
kuumaan poltteeseen alasti makaamaan

Kun on muita olet osa kaikkea
Kun olet yksin olet osa itseäsi

Istun lattialla jalat ristissä
odotan – en mitään
Aika ei muuta muotoaan
vain varjot siirtyvät – kuin väsyen tähän
hiljaiseen tylsyyteen

Kun tuijottaa pitkään ulospäin
katsoo huomaamatta itseensä
Kauempana odottaa tuhat ajatusta
jotka pursuavat jokaisesta raosta tajuntaan

Ympärillä velloo turhuus ja turha monimutkaisuus
joka ei ulotu järjen lähelle

Pelottaa etten ole tarpeeksi olemassa
etten tunne rumaa kauneutta tai ilon tuskaa
Jos uskallan nauraa ulkomaailmalle tänään
se hymyilee minulle takaisin huomenna
Toivottavasti

ja kävelen ylpeänä ulos vahvana olentona
kuljen uteliaana kohti itseäni
uudelleen kasattuna ja ehjänä

AJATUSTENI PIIKKILANGAT JA SILKKILIINAT

Mun päässä soi ristiriidat
soi ristiriidat
ajatusteni piikkilangat ja silkkiliinat
etsin vastakohtia joihin voin nojata
sekoittaa pois tylsyyttä ja siihen upota
mun elämä ei ole mitään ilman ristiriitoja
se on ainoa mitä mä voin itselleni luvata
itselleni luvata


Kun katson ulos ikkunasta
näen vain vastavaloja
varjojen kanssa leikin piilosta
leikin olevani aina vahvoilla
otan käteeni sadepisaroita
ne tuntuu joka kerta kevyeltä
ei painavilta


Ne on kuin hetkiä joissa on saippuakuplia
värien täyttämien hetken hurmostiloja
Joiden puhjettua arkitodellisuus näyttää kalpealta
kunnes puhallan uusia näkökulmia
yksityiskohtia ja ristiriitoja
olen olemassa

TÄÄ ON SUN NÄYTTÄMÖ
Ei ole loputonta taivasta
ei aavaa merta yksinään
on vain hetken illuusion horisontti
joka aitoudet paljastaa
se on luonnon kauneuden peili
joka saa kaikki hehkumaan
herkät sielut hiljaa tanssimaan
suolaisia tuulen tuomia kyyneleitä suutelemaan

Ei horjahda epävakaat mielet
ei paljaat varpaat ota osumaa
tämä on se ajaton kohtaus
jossa saa rauhassa itse itseään rakastaa
saa itseään tanssittaa

Kyllä meren aallot tilaa antaa
hyväilee selkäsi pelottomaksi
taivuttaa kaarelle sun vartalosi
kuiskaa niin että hiukset hulmuaa
seisot keskellä maailmankaikeutta
etkä saa enää yhtään osumaa
tää on sun näyttämö
sä johdat tätä tarinaa
sun taivasta
merta suurta aavaa aaltoilevaa